Neljä vuotta sitten teimme melkein koko alakerran kattavan pintaremontin. Vain pesutilat ja sauna jäi entiselleen. Rempan yhteydessä vanha keittiön pöytäkalusto sai lähteä ja tilalle ostettiin paremmin remontin jälkeiseen tyyliin sopiva.
Meni pari vuotta ihan hyvin ja tyytyväisenä, kunnes keittiön pöytä alkoi lenua ja jotain poikkipuita katkesi. Mies alkoi suunnitella uutta pöytää ja niinpä syksyllä -18 kannoimme uuden, komean, itsetehdyn lankkupöydän keittiöön.
Jätimme silloin sille kaveriksi vielä nuo rottinkituolit. Vaikka alkuun ne ei mielestäni sopineet yhteen ollenkaan, niin kummasti se silmä ajan myötä tottuu.
Tuolien laatu ei kuitenkaan osoittautunut juuri pöytää paremmaksi ja pian alkoi rottinkisäleitä irtoilla. Lisäksi istuinosan alapuolella ei ollut mitään tukea, joten istuit pelkän rottingin päällä. Mies tekikin jokaiselle tuolille vanerista kovikkeen, joka tuli istuintyynyn alle. Varjopuolena tuoleista tuli vieläkin raskaampia ja hankalasti liikuteltavia. Jälkikasvu muisti joka kerran yhdessä syödessämme mainita huonoista tuoleista. Niinpä aloin keväällä etsiskellä meille uusia.
Eri vaihtoehtoja selailtuani, jostain muistin sopukoista putkahti mieleen Bonanza-tuoli. Siinä olisi samaa muotokieltä kuin pöydässäkin. Lisäksi tuolin selkänojassa on sellainen pieni aukko, joka on aivan ihana. Niinpä soitto sedälle ja heiltä tuoli sovitteille. Ja sehän passasi kuin nenä päähän!
Netin myyntipalstalta sitten bongasin koko kaluston, 6 tuolia ja pöydän, hinta 50€. Pöydällähän en mitään tekisi, mutta kun kuului kauppaan niin meille se lähti. Tytär sen varasikin heti itselleen. Aikoi ottaa mukaansa sitten kun muuttaa pois kotoa.
Vasta kotona selvisi, ettei tämä ollutkaan aito Bonanza -kalusto vaan kopio. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tässä oli ihan yhtä hyvä istua kuin aidossakin. Eron huomasi tuosta selkänojan kaaren pituudesta. Bonanzassa se tulee vielä pidemmälle.
Suunnitelma tuoleille oli hioa istuin ja selkänoja puupinnalle ja petsata. Muut osat maalaisin valkoiseksi.
Aloittelin hommaa kesälomalla ja kuvittelin saavani valmiiksi. Tuolit osoittautuikin aika työläiksi, varsinkin nuo sorvatut osat. Käsihiomakoneella sai hyvin istuimen ja selkänojan hiottua, mutta jalat ja selkäosan pinnat oli käsin hiottava. Niissä onneksi riitti kevyt pinnan rikkominen, sillä laitoin pohjamaalin. Jokaisen maalikerroksen välillä oli kuitenkin kevyesti hiottava ja maalipintoja tuli kolme.
Petsinä oli Liberonin Spriipetsi , sama jota on keittiönpöydänkin kannessa. Sitä laitoin pari kerrosta ja lopuksi vielä öljysin sen saman sarjan öljyllä.
Kieltämättä lopputulos vähän jännitti, mutta onneksi tuoleista tuli aika kivat ja raikkaat. Ja mikä parasta, nyt ovat pöydän kanssa samaa paria! Aika paljon matalammathan nämä ovat mitä entiset ja se tuntui alkuun oudolta. Nyt kuitenkin keittiö näyttää kivan avaralta kun tuolit ei vie kaikkea tilaa.
Tykkäätkö tuunata vanhasta uutta?
.jpeg)
.jpg)
