Lankojen kasvivärjäystä osa 4: Marja-aronia

Viime viikolla pääsin viimein kokeilemaan marja-aronialla värjäämistä. Odotukset värien suhteen olivat korkealla ja haaveissa marjapuuron värit. 

Meillä tonttia kiertää jokaisella reunalla aroniapensaat, joten kauas ei tarvinnut lähteä poimimaan. Aika nopsaan kattila täyttyikin ja punnituksessa marjoja olikin 2,2 kg.

 


 

 Tähän värjäykseen käytin pihalammen vettä. Jälleen kattilaan niin, että marjat peittyi. Olisi saanut olla reilumminkin, huomasin sen myöhemmin. Keittelin marjoja n. 1,5 tuntia. Hyvin niistä väriä irtosi, ihan kuin olisi soppaa keitellyt! Siivilöin marjat pois ja annoin liemen jäähtyä. Siivilöin vielä uudella vedellä kertaalleen keitetyt marjat ja heitin lopun mäskin toiseen kattilaan. Keittelin sitä n. puolisen tuntia hiljaisella tulella. 

Värjättävät langat olivat Lankavan Mukava, Sujuva ja Sulava sekä Schachenmayr Regia for hand-dye, kimallelanka (75% villa, 25% polyamidi) ja Pirtin Kehräämön 100 % harmaa villalanka. 

 





 

 Laitoin vedessä lionneet Regian, kimallelangan ja Sulavan ensimmäiseen väriliemeen ja nostin lämmön lähelle 50 astetta. Nostin langat pois ja lisäsin 30g alunaa. Liemi meni heti punaisesta violetiksi. Vähän harmitti, sillä punertavampi väri olisi ollut niin kiva. 

 


 

Toiseen liemeen laitoin 100% harmaan villalangan sekä Lankavan  Mukavan. Jätin tuon Lankavan Sujuvan värjäämättä kun lientä oli liian vähän.  Kun liemen lämpötila nousi 50 asteeseen lisäsin 15g alunaa. Sama ilmiö toistui tässäkin kattilassa ja punainen muuttui violetiksi. 

Kun kattila alkoi kiehumaan niin eka kattilassa väri muuttui punertavammaksi uudelleen. Molemmat kattilat kiehuivat reippaan tunnin ajan. Annoin jäähtyä seuraavaan aamuun. 

Huuhtelin langat ja pesin Marseille-saippualla. Viimeiseen huuhteluveteen lisäsin hieman etikkaa. 

Lopputulema: ensimmäisen kattilan langat ovat vähän punertavampia kuin kahteen kertaan keitetyssä liemessä värjätyt langat. 



Harmaasta 100% villalangasta tuli hennosti lilaan vivahtava. Tämä saattaa mennä vielä uudelleen värjäykseen, sillä en ole ihan varma tykkäänkö tuosta väristä. Voisi olla voimakkaampikin. 



Tästä kimallelangasta sen sijaan tuli aika herkku! Väri on ihana purppura ja glitteri nousee kivasti esiin. Kuvassa väri ei tosin näytä ihan siltä miltä luonnossa.



Tässä oli viimeiset kasvivärjäykset tältä kesältä. Paljon oppi tästäkin hommasta, lähinnä kokeilun kautta. Aikaa vievää puuhaa tämä on, se ehkä vähän yllätti. Lopputulosta ei pystynyt ennustamaan yhdelläkään kertaa ja se toi oman jännityksensä värjäykseen. Kovin montaa pettymystäkään ei onneksi  joukkoon mahtunut, joten ehdottomasti ensi kesänä kokeilen uudelleen. Pitäisi vielä saada niitä punertavia värejä, jotka nyt tuosta värisuorasta puuttuu. 

Nyt pitääkin sitten keksiä mitä näistä kaikista langoista oikein tekisi :) Käytössä vasta näkee, miten värit kestävät pesujen myötä. Se mahtaakin olla ihan oma lukunsa ja jutun aihe. 

Ja hei oletkos muistanut että Kässämessut netissä alkaa tänään?? Puolilta päivin täytyy taas olla valmiina asemissa. Metsästän lankoja seuraavaa projektia varten, jospa messuilta löytyisi. 

Mukavaa perjantaita sinulle! 

Keittiön uudet tuunatut tuolit

Neljä vuotta sitten teimme melkein koko alakerran kattavan pintaremontin. Vain pesutilat ja sauna jäi entiselleen. Rempan yhteydessä vanha keittiön pöytäkalusto sai lähteä ja tilalle ostettiin paremmin remontin jälkeiseen tyyliin sopiva. 

Meni pari vuotta ihan hyvin ja tyytyväisenä, kunnes keittiön pöytä alkoi lenua ja jotain poikkipuita katkesi. Mies alkoi suunnitella uutta pöytää ja niinpä syksyllä -18 kannoimme uuden, komean, itsetehdyn lankkupöydän keittiöön. 

 


 

Jätimme silloin sille kaveriksi vielä nuo rottinkituolit. Vaikka alkuun ne ei mielestäni sopineet yhteen ollenkaan, niin kummasti se silmä ajan myötä tottuu. 

Tuolien laatu ei kuitenkaan osoittautunut juuri pöytää paremmaksi ja pian alkoi rottinkisäleitä irtoilla. Lisäksi istuinosan alapuolella ei ollut mitään tukea, joten istuit pelkän rottingin päällä. Mies tekikin jokaiselle tuolille vanerista kovikkeen, joka tuli istuintyynyn alle. Varjopuolena tuoleista tuli vieläkin raskaampia ja hankalasti liikuteltavia. Jälkikasvu muisti joka kerran yhdessä syödessämme mainita huonoista tuoleista. Niinpä aloin keväällä etsiskellä meille uusia.

Eri vaihtoehtoja selailtuani, jostain muistin sopukoista putkahti mieleen Bonanza-tuoli. Siinä olisi samaa muotokieltä kuin pöydässäkin. Lisäksi tuolin selkänojassa on sellainen pieni aukko, joka on  aivan ihana. Niinpä soitto sedälle ja heiltä tuoli sovitteille. Ja sehän passasi kuin nenä päähän! 

Netin myyntipalstalta sitten bongasin koko kaluston, 6 tuolia ja pöydän, hinta 50€. Pöydällähän en mitään tekisi, mutta kun kuului kauppaan niin meille se lähti. Tytär sen varasikin heti itselleen. Aikoi ottaa mukaansa sitten kun muuttaa pois kotoa. 


 

Vasta kotona selvisi, ettei tämä ollutkaan aito Bonanza -kalusto vaan kopio. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tässä oli ihan yhtä hyvä istua kuin aidossakin. Eron huomasi tuosta selkänojan kaaren pituudesta. Bonanzassa se tulee vielä pidemmälle. 

Suunnitelma tuoleille oli hioa istuin ja selkänoja puupinnalle ja petsata. Muut osat maalaisin valkoiseksi. 

 



 Aloittelin hommaa kesälomalla ja kuvittelin saavani valmiiksi. Tuolit osoittautuikin aika työläiksi, varsinkin nuo sorvatut osat. Käsihiomakoneella sai hyvin istuimen ja selkänojan hiottua, mutta jalat ja selkäosan pinnat oli käsin hiottava. Niissä onneksi riitti kevyt pinnan rikkominen, sillä laitoin pohjamaalin. Jokaisen maalikerroksen välillä oli kuitenkin kevyesti hiottava ja maalipintoja tuli kolme. 

Petsinä oli Liberonin Spriipetsi , sama jota on keittiönpöydänkin kannessa. Sitä laitoin pari kerrosta ja lopuksi vielä öljysin sen saman sarjan öljyllä.


 


Kieltämättä lopputulos vähän jännitti, mutta onneksi tuoleista tuli aika kivat ja raikkaat. Ja mikä parasta, nyt ovat pöydän kanssa samaa paria! Aika paljon matalammathan nämä ovat mitä entiset ja se tuntui alkuun oudolta. Nyt kuitenkin keittiö näyttää kivan avaralta kun tuolit ei vie kaikkea tilaa. 

 


 

 Tykkäätkö tuunata vanhasta uutta?

 




#kasvomaskitalkoot

 Heinäkuulla ystäväni kysäisi, että tekisinkö parit festarimaskit hänelle ja hänen serkulleen? No ilman muuta olin valmis! Tarkoitukseni oli ollut jo keväästä asti kokeilla muutamaa mallia, mutta en ollut ehtinyt. Nyt tuli hyvä syy harjoitella maskin ompelua. 

Omaa silmää miellyttänyt malli ja ohje siihen löytyi Naisten Valmiusliito Ry:n sivuilta. Sama löytyy myös Marttojen sivulta. Kaavan saat myös tuolta tulostettua näppärästi! 

 


 

Vähän muokkailin kaavaa ja tein kuminauhatkin kiinteänä tuohon sivuille. Lisäksi istuvuuden parantamiseksi laitoin laskokset sivuille. 

Käytin pelkästään puuvillakankaita ja tilkkulaatikosta löytyikin festareille sopivaa, aika pirtsakkaa kangasta! Tein myös toiset vähän hillitymmät maskit, jotta voi valita vähän fiiliksenkin mukaan. Vaikka asia onkin vakava, niin eihän maskien tarvitse tylsiä olla! 

 


 

Ihan paras palaute tekijälle on tietysti kuva, jossa tuote on käytössä. Niin tässäkin tapauksessa. Serkukset lähettivät festaritunnelmista kuvat molemmista maskeista. Näistä välittyi niin kiva tunnelma, että Naisten Valmiusliitto Ry pyysi lupaa käyttää näitä kuvia omassa mainonnassaan. Ja tottahan lupa annettiin! 

 



Samalla kaavalla tein sitten myös pääkaupunkiseudulla asuvalle pojalleni maskeja junamatkoja varten. Vaikka meidän kaupungissa ei tartuntatapauksia ole, ainakaan tilastoihin päässeitä, niin tein myös tyttärelleni ja itselleni jo varalle. Miehenkin maski on ompelua vaille valmis!



Oletko sinä jo ommellut maskeja? Olisiko vinkata hyvä laskosmaskin kaava?