Verhosta takiksi

Jatketaanpa kierrätysteemalla, sillä tässä juttua kuinka kirpparilta ostetusta verhokapasta tuli pikkutytölle takki :) 

Viime keväänä jo päätin alkaa ommella kangasvarastojani vähemmäksi sillä olen vuosien varrella hamstrannut aikamoiset varastot. Olen myös saanut kankaita ystäviltä ja sukulaisilta, sillä mielestäni hyvää tavaraa ei saa laittaa roskiin. Eräs kaunis, ystävältä saatu, hieman flanellimainen puuvillakangas pääsi vuosi sitten takin vuoriksi. Päällikangas on pehmeää farkkua. Vetoketjun taisin ostaa uutena, mutta tuo raitaresorikin on saatu joltakin. 

 

Ihan alkuvuodesta löysin kirppikseltä verhokapan, jossa oli ihanat värit ja kiva kuvio. Verho maksoi vain muutaman euron ja alkujaan suunnittelin siitä laukkua. Kun olin pessyt verhon ja ratkonut kaikki käänteet auki niin kangasta olikin yllättäen aika runsaasti. Siispä takkia siitä tekemään!

Vuorikankaaksi laitoin vadelmanpunaista tuulikangasta, jota minulla oli ennestään. Olin vuosiavuosia sitten töissä kangaskaupassa ja minulla on vieläkin silloin ostamiani kankaita käyttämättä! Tämä tuulikangas on yksi niistä. Niinpä vain tuli sekin käyttöön, vaikka ehkä hieman myöhemmin kuin olin alkujaan ajatellut :) 

Kohdistuskukkasia :)

Tähän takkiin jouduin myös ostamaan vetoketjun, sillä oikean mittaista ja  väristä ei ennestään ollut. Vetoketjujakin minulta kyllä löytyy aikamoinen laatikollinen! Punaista resoria jäi viime joulun tonttulakki projektista, joten sekin oli omasta takaa.

Näin jälkikäteen huomasin, että miehustan yläosan kanssa olisi pitänyt katsoa noita kohdistuksia hieman tarkemmin. Omaa silmää vähän häiritsee tuo keskellä edessä oleva kukka. Muuten olen takkiin kyllä ihan tyytyväinen. 


Käyttäjäähän meillä ei tälle 92-98 cm kokoiselle takille omasta takaa ole, sillä oma tytär on jo yläasteella. Onneksi suvussa on pikkuisia, joten ehkä tälle vielä koti löytyy:) Kaikenkaikkiaan kuitenkin kiva projekti ja tuli aika nopeaan valmista! 


P.S. Tämän takin kanssa sopisi ihanasti edellisen postauksen langasta neulotut asusteet ♥

Kierrätys, tuunaus ja kirpputorit

Osallistuin helmikuun alussa meidän Kansalaisopiston järjestämälle luennolle, jossa oli aiheena kierrätys ja tuunaus. Tilaisuuteen oli saatu luennoimaan helsinkiläinen vaatetussuunnittelija Aija Rouhiainen, jonka intohimona on tuunata käytetyille vaatteille uusi elämä. 

Aija kertoi, ettei ole viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen hankkinut kuin n. 10 uutta vaatetta. Kaikki hankintansa hän tekee kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista ja vaatteesta hän voi maksaa enintään 10€. Näistä Aija tuunaa sitten itselleen omaan tyyliinsä sopivat. 

Yksi mielenkiintoisimmista uuden elämän saaneista vaatteista oli tämä turkki. 

Turkin päämateriaali on kultalammasta ja se on ollut 60-luvun sisäturkin vuorina. Aija on yhdistänyt siihen lisäksi nutriaa (rämemajava), kania ja minkkiä. Erivärisiä turkispaloja yhdistämällä turkin ilmeestä on saatu mielenkiintoinen, eikä toista samanlaista taatusti tule vastaan! 

Lisää Aijan projekteja voit käydä katsomassa hänen blogissaan: 

http://aijarouhiainen.blogspot.com/

Jäin miettimään luennon jälkeen Aijan kertomaa mm. siitä, että vaateteollisuuden tuotteista peräti 75% päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi. Siis kolme neljästä vaatteesta!  Onhan se aika kamalaa. Sitten mietin sitä, että kertooko se siitä, että vaatteiden laatu on heikentynyt vai että ihmisestä on tullut välinpitämättömämpi? Osittain varmaan molempia. 

Ennen vaatteet tehtiin kestämään, sillä niiden piti kestää. Ei ollut varaa ostaa uusia housuja jos polveen tuli reikä. Se paikattiin tai sitten pienennettiin esim. aikuisen housuista lapselle sopivat. Muistan mummuni kertoneen, että hänen äitinsä kauniista puhvihihaisesta puserosta tehtiin mummun pikkuveljelle pussihousut. Näin vaate sai lisäaikaa. 

Tätä samaa periaatetta Aijakin käyttää. Housuista voi tehdä vaikka hameen. Hameen ja t-paidan yhdistämällä saa mekon jne. Pitää vain nähdä asiat hieman toiselta kantilta ja vain mielikuvitus on rajana! 

Itsekin harrastan kierrätystä kaikessa missä se on mahdollista. Säännöllisen epäsäännöllisesti tulee käytyä kirpputoreilla joko ostoksilla tai sitten myyntipöytää huoltamassa. Tuntuu mukavalta, että se mikä itselle on tarpeetonta voi toiselle olla kovinkin tarpeellista. Käyttökelpoisen tavaran roskiin heittäminen tuntuu itselle todella vaikealta. 

Omat kirppislöydöt on pääasiassa sisustustavaraa, käsityötarvikkeita,  mutta toisinaan myös vaatteita. Tässä muutamia esimerkkejä: 

Hopeoidut (?) kynttilänjalat sekä vati maksoivat yhteensä 5 €. 

Tämä nahkatakki oli todellinen löytö, sillä se on aitoa nahkaa, väri on upea konjakki ja maksoin siitä vain 5 €! 

Nämä ihanat avokkaat olivat joutuneet varmaankin lemmikkikoiran hampaisiin, sillä toinen korko oli ottanut osumaa. Käytin kengät suutarilla, joka fiksasi pinnan niin, ettei siitä juurikaan huomaa mitään. 

Viime keväänä kävin kirppiksellä ostoslistan kanssa. Halusin löytää vahakangasta kasvihuoneen työpöydälle sekä ison astian kesäkukkaravinteelle, jonka oma purkki oli rikkoutunut. Kirppis Ruusunen ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan molemmat löytyivät :) 

Eilen viimeksi vein kierrätyspisteelle kotiin kertyneet pahvit, metallit sekä lasit. Hyvä, että näiden pisteiden määrä on viime vuosina kasvanut. Joskus tulee laitettua myös vaatekeräykseen vaatteita kun aina ei vaan jaksa ottaa sitä kirppispöytää huolehtiakseen. Kavereiden ja sukulaisten kanssa myös tulee jonkin verran kierrätettyä vaatteita. 

Miten sinä kierrätät? Tuunaatko vanhasta uutta ja käytkö kirpputoreilla tai kierrätyskeskuksissa?