Ranskanpastillisukkia

 Vuoden 2021 toisiin villasukkiin valikoitui aika hempeitä värejä. Pitkästä aikaa oli mukava neuloa paksummasta langasta ja niinpä ostin näitä Novitan Simeoni -kausilankoja kun edullisia olivat. Raidallisia sukkia olen aika vähän neulonut ja näistä oli suunnitelmissa sellaiset tehdä.

 

Väreihin lisäsin vielä Sockin pistaasinvihreän kun se näytti hyvin joukkoon sopivan. Päädyin tekemään leveää tasaraitaa aina 10 kerrosta/väri. Resori 2o, 2n ja kantapää perinteinen vahvistettu. Kärjessä leveä nauhakavennus.

 


 

Sukista tuli aika karkit, joten nimesin nämä Ranskanpastilleiksi. Innostuin väreistä niin, että perään piti tehdä toisetkin samalla värityksellä. Muutoin näistä tuli ihan erilaiset malliltaan. 

Raidat eivät olekaan enää tasaraitaa vaan jokainen vähän eri levyinen. Varren joustinneule on 3o, 1n.  Joustin jatkuu myös jalkaterän päällä samanlaisena. Näihin sukkiin neuloin tiimalasikantapään ja kärjen kavennus on sädekavennus.

 


 

Näillä väreillä voisi varioida vaikka minkälaisia raitasukkia vaihtelemalla vain raitojen leveyksiä. Lankaakin vielä jäi, joten tämä sukkaperhe saattaa vielä jonain päivänä täydentyä muutamalla uudella mallilla :)

Tähtihuppari Jujunan kaavalla

Pikkuhiljaa alkaa ompeluinnostus taas nostaa päätään. Osuutta asiaan taitaa hyvin vahvasti olla eräällä aiheeseen liittyvällä ohjelmalla. Sain nimittäin juuri päätökseen The Great British Sewing Bee -sarjan ja voi mikä herkku se olikaan! Jos et vielä ole katsonut niin nyt hopihopi Yle Areenasta etsimään! Löytyy nimellä Suuri ompelukisa. Ohjelma muistutti taas siitä, että voisi olla rohkeampi, ennakkoluulottomampi ja uskoa omaan tekemiseensä enemmän. 

Ohjelman jäljiltä mielessä on jo monta suunnitelmaa kangasvarastojeni pienentämiseksi. Tämä tähtihuppari valmistui kuitenkin ennen tätä inspiroitumista. 

Ehkä noin vuosi sitten tilasin Saksasta Stoffmarkt Online.de kankaita, lähinnä collegea ja trikoota. Sieltä bongasin tämän tähtikuvioidun collegen ja siihen sopivan valmisresorin. Ajatuksena jo silloin oli tehdä itselle huppari.

 

Kaavaa tälle etsin useammasta lehdestä, sillä halusin löytää jonkin uuden hyvän kaavan. Vaihtoehtoja lopulta löytyi montakin. Olin kuitenkin hupparin verran varannut kangasta, joten kaavaksi valikoitui Jujunan huppumekko Suuri Käsityö 9/2020 lehdestä. Lyhensin sen vain hupparin mittaan.



 

Tykkään siitä, että kankaan tähdet eivät ole ihan särmät vaan tuollaiset vintaget. Se antaa hupparille luonnetta. Valmisresorissa sattui olemaan juuri oikeat sävyt ja kultaraita piste iin päälle.



Kaavaa ei tarvinnut muutoin muokata vaan se oli sellaisenaan sopiva. Usein varsinkin takakappale jää mulla vyötäröltä hieman pussille, mutta tässä se oli just hyvä. Jujunan kaavoista myös ilmainen Kuura-hupparikaava on ollut mun kurveille passeli. 



Tällä kaavalla täytyy kyllä tehdä tuo mekkoversiokin sekä hupulla että ilman. Tinttamarilta ennakkotilattu Ruskapioni huutelee päästä mekkoseksi, joten ompelemisiin!


Käsityöpussukka jämäkankaista x2

 Ompelutöistä tahtoo jäädä kaikenkokoisia tilkkuja ja ainakin itse tulee säästettyä ihan pienimmätkin jatkojalostusta varten. Etenkin hiuspompuloita varten minulla on jo melkoinen jemma. Viimeksi kangaskaappia siivotessa vastaan tuli kuitenkin reilumman kokoisia paloja ja lähdin miettimään niistä jonkinlaista projektia. Aika nopsaan päädyin tekemään käsityöpussukoita, sillä niitä on kiva antaa lahjaksi käsitöitä harrastaville ystäville ja tutuille. 

Ensimmäisestä pussukasta tuli aika maalaisromanttisen tyylinen; ruutukangasta yhdistettynä vesivärimäiseen kukkakankaaseen. Molemmat kankaat olen saanut äidiltäni ja ne on jämäkankaita verhoista sekä pöytäliinasta, muistaakseni. En yleensä koskaan kieltäydy, mikäli minulle tarjotaan tilkkuja... =D




Pussukassa on myös vuori, siitä ei vaan sattunut tulemaan yhtään kuvaa. Tämän voisi tehdä kyllä ilmankin, mutta kyllä vuori tuo pussukkaan ryhtiä ja siitä tulee viimeistellymmän oloinen. 

Tänne sujahtaakin mukavasti muutama lankakerä ja keskeneräinen neuletyö! 



Toisesta pussukasta tulikin sitten ihan vastakohta. Tähän käytin papukaija-aiheista puuvillakangasta sekä mustaa keinonahkaa. Jälkimmäinen oli entisessä elämässään mekkonen, joita ostin muutama vuosi sitten alennusmyynnistä muutaman euron kappalehintaan. Silloin oli jo ajatuksena hyödyntää materiaali laukkuihin. 




Kuvauspäivänä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja heitti sälekaihdinten läpi aika viidakkomaisen tunnelman. Sopi erittäin hyvin teemaan! 

Mekossa oli päällitikatut saumat keskellä edessä ja hyödynsin ne sekä pohjakappaleessa, että nyörikujassa. Kiristysnauhaksi laitoin kirkkaanpunaista nyöriä, joka oli mielestäni ainoa oikea väri tähän. Tässäkin pussukassa on vuori.



Kaava on simppeli, mutta kankaita yhdistelemällä ja nauhoja ym. lisäämällä saat pussukasta rajattomasti erilaisia variaatioita. Tämä on suhteellisen nopsa tehdä ja vaikka useampi sarjana yhdellä kertaa. 


Strömsö-neulepaita

Villasukkien, pipojen ja neulepantojen jälkeen ollaan neuletöissä noustu seuraavalle levelille. Helmikuussa neuloin n. 30 vuoden jälkeen itselleni puseron! En ole oikein lämmennyt näille islantilais-ja norjalaisneuleille, mutta Strömsö-neulepaidan kuvio puhutteli. Kuvion yksinkertaisuus ja korumaisuus on niin kaunis ja värivaihtoehtoja rajaton määrä. Siihenpä värien määrään homma meinasikin ensin kaatua..

 

 

Ohjeen mukainen lanka olisi ollut Dropsin Karisma, 100% superwash villalanka. Tiesin kuitenkin, etten pystyisi sitä pitämään, joten valitsin Dropsin Cotton Merinon. Ensimmäinen ajatus väristä oli keltainen, mutta sitäpä väriä ei ollut kyseisellä ostohetkellä saatavilla. Päädyin sitten tähän turkoosin pohjaväriksi ja valkoiseen kuvioväriksi. Aika varmat värit. 

 

Tein neuleen M-koossa ja puikkokoko oli 5, jotta sain tiheyden täsmäämään ohjeeseen. Pusero neulottiin alhaalta ylöspäin kainaloihin asti, neulottiin hihat välillä ja yhdistettiin miehustaan. Sitten kaarrokkeen kuvio yhtenäisenä ja lopuksi pääntie. 



Pusero valmistui vauhdilla, vaikka neuloin sitä pääasiassa iltaisin.  Aloitin neuleen helmikuun puolivälissä ja se oli valmis alle kahdessa viikossa. Ennakkoon olin ajatellut olevani tyytyväinen jos valmista tulee kuukauden sisään! 

 


 

Neuleen viimeistelyyn menikin sitten pitempi aika, koska en oikein tiennyt mikä tapa olisi paras. Kylvettäisinkö vai höyryttäisinkö? Jos lanka olisi ollut tuota 100% villalankaa, olisi neule päässyt kylpyyn. Samalla pinta olisi tasoittunut ja lanka pehmennyt. Tällä kertaa päädyin kevyeen höyrytykseen silitysraudalla. Kostean harson läpi höyryttelin neuleen varoen kuitenkaan painamasta silmukoita lyttyyn. Pinta sileni huomattavasti, joten viimeistelyvaihe on todella tärkeä!(note to myself)  

 


 

Voin kyllä lämpimästi suositella tätä neuletta, vaikka olisit vasta-alkaja. Ohje oli selkeä ja sitä oli helppo seurata. 

Neuleen nopea valmistuminen ruokki entisestään neulomisennälkää ja tyttären puserotilaus tulikin sopivaan saumaan. Neulepaitabuumi kohdallani siis jatkuu :) 

 

Klikkaa tästä Strömsö-neulepaidan ohjeeseen.