Makramee sulkakorvakorut

Makramee solmeilut on olleet kovasti pinnalla viimeisen vuoden aikana. Itse lämpenen aina hitaasti uusille jutuille ja tälle en oikeastaan vieläkään. Törmäsin kuitenkin Instagramissa ihaniin sulkakorvakoruihin ja pakkohan sitä oli kokeilla! 

Kävin lankojani läpi etsien sopivaa, monisäikeistä puuvillalankaa ja viimein löytyi bambuviskoosi-puuvillasekoite lanka. Olen saanut tätä lankaa monta kerää jokin aika sitten äidiltäni, hänen siivotessa omia lankavarastojaan. Väri on hentoinen mintunvihreä ja ehkä juuri siksi en ole osannut siitä mitään tehdä. Tähän kokeiluun se oli kuitenkin täydellinen! 

Solmeilu tekniikasta löytyy hyvin videoita sekä kuvallisia ohjeita kun vain laittaa hakusanaksi #makrameesulkakorvakoru. Löysin ainakin kaksi eri tapaa tehdä näitä sulkia ja tässä niistä toinen. 

Leikkasin langasta ensin n. 30 cm:n mittaisen pätkän, josta tulee sulalle runko. Pujotin langat tuollaisen renkaan läpi, johon korvakorun koukku viimeisenä laitetaan. Välirengas taitaa olla oikea nimitys. 

Tämän jälkeen katkoin langasta n. 15 cm:n mittaisia pätkiä reilun määrän. Näistä langoista muodostuu itse sulat. Otin aina kaksi langanpätkää kerrallaan ja muodostin niistä lenkit. Toinen näistä tulee runkolangan alle ja toinen päälle. Pujotin lankojen päät aina vastakkaisen lenkin läpi.  

Sen jälkeen kiristin lenkit yhtäaikaa. 

 Kun lenkit oli kiristetty, työnsin langat runkolankaa pitkin ylös. Huomaa, että liian tiiviisti ei lankoja kannata toisiinsa työntää, sillä valmis sulka lähtee helposti kierteelle kun se on liian tiukka. Toki sekin on mielipideasia, sillä jos sulka on pitkä, pieni kierre on vaan kaunis.

Tällä tavalla jatkoin solmeilua kunnes olin saavuttanut haluamani mitan. Tämä lanka oli aika ohutta , joten tein kerroksia 20. Esimerkiksi moppilangasta tehdessä riittää hyvin 5-6 kerrosta, sillä se on huomattavasti paksumpaa. 

Viimeisen kerroksen jälkeen tein runkolankaan solmun. Näin langat eivät lähde valumaan vaan pysyvät hyvin paikoillaan

. 

Ei näytä vielä oikein sulalta? 

Seuraavaksi otetaankin kampa kauniiseen käteen ja aletaan kampaamaan säikeet auki! 

Kampaamisen jälkeen pitäisi näyttää tältä: 

Nyt tämä muistuttaa jo vähän sulkaa, mutta on silti hyvä käyttää vielä saksia ja trimmata sulka oikeaan muotoonsa.

 

Tähän vain koukku paikalleen ja korvakoru on valmis! 

Samaa tekniikka käyttäen voisi tehdä vaikka kaulakoruja. Erikokoisia sulkia vain vierekkäin muutama. Tai tehdä yhden sulan kaulakorun ja yhdistää tuohon runkolankaan vaikkapa helmiä. Vain mielikuvitus on tässäkin rajana. 

Itse haaveilen sellaisesta jättisulasta vaikka olohuoneen seinälle ♥

Leppoisaa sunnuntaita sinulle ja muistahan käydä äänestämässä! 

Ottobre Handy Pocket

Olen jo jonkin aikaa etsinyt itselleni hyvää puseron kaavaa. Sellaista joka taipuisi moneksi. Nyt luulen, että sellainen löytyi. Tosin olen tehnyt vasta pari puseroa kyseisellä kaavalla, mutta vaikuttaa silti hyvältä. 

Ottobre Woman 5/2017 lehden Handy Pocket swetari on ihan peruscollege, mutta alkuperäisessä mallissa siihen on tehty eteen kaksi sisätaskua. Omiin puseroihini jätin sen tekemättä, sillä en koe taskuja kovinkaan tarpeelliseksi itselleni. 

Ensimmäinen pusero oli luonnollisesti kaavan kokeiluversio, mutta kangasvalinta oli silti vaikea. Ns. parhaita ei haluaisi kokeiluun tuhlata, mutta onnistuessaan se saisi kuitenkin olla käyttökelpoinen. En tiedä onko muilla vastaavia ongelmia, mutta minulla näin käy aina kun uutta kaavaa kokeilen. 

Kangaskaapistani löytyi lopulta metrin pätkä Saksasta tilattua collegea, jossa on paksu, nukattu sisäpinta. Hihan jouduin tekemään kahdesta palasta, että sain kankaan riittämään. Peittarin tikki "piilotti" jatkokohdan mukavasti, eikä sitä heti jatketuksi huomaakkaan. 

Helmaan lisäsin mittaa pari senttiä ja tein vähän korkeamman helmaresorinkin. Kaavan jatkaminen oli ehkä turha, sillä mitta olisi ollutkin ihan hyvä ilman sitä. Lopputulos ei kuitenkaan huonolta näytä ja ihan käyttökelpoinen on näin vähän pidempänäkin. 

Toiseen versioon tein pääntien kanttaamalla sekä pituuden juuri kaavan mukaisen. Tästä kankaasta piti alunperin tulla bomber-jakku, mutta vetoketjuhommat ei oikein innostaneet, joten kangas on odottanut toista mallia ja nyt se sattui kohdalle. Tässä meni kaikki ihan nappiin ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen! 

 

Kangas on Eurokankaan palalaarista parin vuoden takaa, enkä oikein tiedä mitä se on. Neulosta kumminkin ja todella miellyttävän tuntoista päällä. Aika kukkainen siitä tuli, mutta kukkakuosithan on nyt kovin in. Sitäpaitsi kauniit kuosit on aina olleet mun heikkous, vaikken kaikkia osaa kuvitella päälleni laittavan. 

Seuraavakin pusero tällä kaavalla on jo suunnitteilla. Kangas on ollut valmiina jo muutaman vuoden ja muutkin tarvikkeet tilattu. Ehkä ensi viikolla pääsee jo sitä työstämään. 

Tässä vielä kuva lehden kannesta, josta kaava löytyy sekä alkuperäisestä mallista kuva. 

Ihanaa viikonloppua Sinulle ♥  

DIY Traveler´s Notebook

Kalenteriharrastuksen myötä olen tutustunut erilaisiin kalentereihin, vihkoihin, tyyleihin ja tekniikkoihin. Pitkään tuunailin vain kalentereita käyttäen tarroja, tarrakittejä sekä washiteippejä. Sitten sattumalta törmäsin Traveler´s Journaliin ja Traveler´s Notebookiin ja se oli menoa se! 
Kun innostun jostain, en millään malttaisi odotella vaan toimeen pitää päästä heti. Niinpä askartelin Traveler´s Notebookin insertin eli vihonkin itse. Kannet tein kartongista ja sisäsivut ihan tavallisesta kopiopaperista. Kartongin päälle liimasin lehdestä (H&M kuvasto) leikatut kuvat ja vihon selkämyksen vahvistin vielä washiteipillä. Päälle laitoin vielä kontaktimuovin, jotta varmasti kestää menossa mukana. 

Sisäkanteen tein pienen taskun esim. päivämäärätarroille tms. pienelle säilytettävälle. Kasvitarrat taskun alareunassa on tilattu jostain kiinakaupasta. 

Kansisivun pohjana on lehdestä leikattu kuva ja voimalauseena Jess Glynnen biisistä `NoOne` osa kertosäkeestä. 

Sisäsivuja lähdin tekemään siten, että aukeaman vasen puoli tuli täyteen kuvia ja oikealle sivulle sitten tila viikonpäiville ja muistiinpanoille. Tähän vihkoon laskin sivut niin, että siihen mahtuisi sekä maalis- että huhtikuu. 

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna olin tyttären kanssa Helsingissä pari yötä. Kävimme Käsityömessuilla sekä shoppailimme. Keräsin kaikki lippulappuset talteen ja tähän ensimmäiseen aukeamaan onkin käytetty mm. Monkin kassakuitti tuohon sivun pohjalle. Siinä oli niin kaunis kuvio ja värit. 

Toisen viikon teemaksi valikoitui Naistenpäivä. Sivun kuva on Stockmannin lehtisestä, voimalauseet puolestaan Mambin tarrakirjasta. Viikonpäivätarrat olen tilannut Etsystä VintageStickerDream -verkkokaupasta. 

Huhtikuun aukeamiin lähdin kokeilemaan toisenlaista tyyliä. Edelleen vasen sivu pysyi kokonaan kuvitettuna. Käytin papereita, tarroja, leikekuvia ja jotain piirsin itsekin. Tässä pari aukeamaa Handmade -teemalla:

Huomaamatta olen siirtynyt takaisin bujon maailmaan ja se tuntuu tällä hetkellä juuri oikealta tavalta. Siinä luovuudelle ei ole rajoja vaan voi kokeilla mitä erilaisimpia tekniikoita skräppäyksestä art journaliin. Näistä jälkimmäinen on viimeisin `hurahdukseni`, mutta siitä kerron toisella kertaa :)

Pääsiäisviikkoa rakentelin jälleen eri tyylillä. Pohjan mustat ja turkoosit kuviot tein käyttäen kuplamuovia leimasimena. Keskelle maalailin keltaisella vesivärillä sekä tein roiskeita samalla värillä. Muut koristeet ovatkin aika pelkistetyt; leimasimilla tehdyt tarrat, jotka värittelin sivellintusseilla. Tästä tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin!

Lähestyvä toukokuu ja huhtikuun lopun lämpimät säät veivät ajatukset jo puutarhapuuhiin ja viimeinen viikko onkin puutarha-aiheinen. 

Sivun pohjalle maalasin ensin valkoisella peitevärillä ja sen päälle hopeanvärisellä peitevärillä. Oikeassa valossa tuo hopeanhohto tulee kivasti näkyviin. Vanhasta puutarhalehdestä löytyi sitten ihanat kuvat, jotka sopi juuri tälle aukeamalle. 

Samasta lehdestä löytyi Puutarhamessujen mainosaukeama ja siinä oli niin upeat kuvat, että tähänhän ne päätyi. Kuvien koon vuoksi aukeamalla on vain pari päivää, jotta mahtuu jotain kirjoittamaankin. Tausta on maalattu vesivärillä, kahta väriä hieman sekoitellen. 

Itselle oli jännä huomata miten tyyli muuttui tehdessä. On ollut kyllä mukava huomata sekin, että vuosia uinuneet taidot ovat heränneet. Suurelta osin johtuu siitä, että nyt kun lapset ovat jo melkein kaikki aikuisia, on omille harrastuksille jäänyt enemmän aikaa. 

Mikäli sinua jäi mietityttämään, että mikä tämä homma oikein on, niin Kalenterimanian blogista löytyy juttua aiheesta, klik.

Aurinkoista sunnuntaita sinulle! 

Verhosta takiksi

Jatketaanpa kierrätysteemalla, sillä tässä juttua kuinka kirpparilta ostetusta verhokapasta tuli pikkutytölle takki :) 

Viime keväänä jo päätin alkaa ommella kangasvarastojani vähemmäksi sillä olen vuosien varrella hamstrannut aikamoiset varastot. Olen myös saanut kankaita ystäviltä ja sukulaisilta, sillä mielestäni hyvää tavaraa ei saa laittaa roskiin. Eräs kaunis, ystävältä saatu, hieman flanellimainen puuvillakangas pääsi vuosi sitten takin vuoriksi. Päällikangas on pehmeää farkkua. Vetoketjun taisin ostaa uutena, mutta tuo raitaresorikin on saatu joltakin. 

 

Ihan alkuvuodesta löysin kirppikseltä verhokapan, jossa oli ihanat värit ja kiva kuvio. Verho maksoi vain muutaman euron ja alkujaan suunnittelin siitä laukkua. Kun olin pessyt verhon ja ratkonut kaikki käänteet auki niin kangasta olikin yllättäen aika runsaasti. Siispä takkia siitä tekemään!

Vuorikankaaksi laitoin vadelmanpunaista tuulikangasta, jota minulla oli ennestään. Olin vuosiavuosia sitten töissä kangaskaupassa ja minulla on vieläkin silloin ostamiani kankaita käyttämättä! Tämä tuulikangas on yksi niistä. Niinpä vain tuli sekin käyttöön, vaikka ehkä hieman myöhemmin kuin olin alkujaan ajatellut :) 

Kohdistuskukkasia :)

Tähän takkiin jouduin myös ostamaan vetoketjun, sillä oikean mittaista ja  väristä ei ennestään ollut. Vetoketjujakin minulta kyllä löytyy aikamoinen laatikollinen! Punaista resoria jäi viime joulun tonttulakki projektista, joten sekin oli omasta takaa.

Näin jälkikäteen huomasin, että miehustan yläosan kanssa olisi pitänyt katsoa noita kohdistuksia hieman tarkemmin. Omaa silmää vähän häiritsee tuo keskellä edessä oleva kukka. Muuten olen takkiin kyllä ihan tyytyväinen. 


Käyttäjäähän meillä ei tälle 92-98 cm kokoiselle takille omasta takaa ole, sillä oma tytär on jo yläasteella. Onneksi suvussa on pikkuisia, joten ehkä tälle vielä koti löytyy:) Kaikenkaikkiaan kuitenkin kiva projekti ja tuli aika nopeaan valmista! 


P.S. Tämän takin kanssa sopisi ihanasti edellisen postauksen langasta neulotut asusteet ♥

Kolmiohuivi Novitan Kierre -langasta

Sukkien kutomisessa on tultu nyt siihen pisteeseen, että kaksien parittomien sukkien jälkeen oli pakko luovuttaa. Tai no se toinen pariton ei ole edes ihan valmis, kärkikavennukset puuttuu. Heitin sukkapuikot laatikkoon ja laitoin mietintämyssyn päähän. Kädet kaipailivat tekemistä telkkarin katsomisen ohelle, joten oli keksittävä jotain. 

Ruokakauppareissulla kävelin lankahyllyn ohi ja kas! Novitan Kierre -lanka se siellä minulle huuteli! Eihän sitä sinne voinut jättää, joten noukin mukaani. 😁 

Kotona piti vähän googletella, että mitäs tällaisesta 100% akryylilangasta sitten olisi viisasta tehdä. Netti kertoi, että vyötteen sisäpuolella olisi ohje kolmiohuiviin. Siispä sellainen puikoille! 

Ohjeen mukaan huivi olisi ainaoikein-neuletta ja helppohan sellainen olisi tehdä. Vähän epäilin aluksi, että tuleekohan omaan makuuni liian "tylsä", mutta päätin silti kokeilla. Voisihan sitä aina tehdä toisen vaikka pitsineulosta. 

Ohje oli varsin simppeli: toisessa reunassa lisättiin yksi silmukka joka 4. kierroksen välein kunnes silmukoita oli muistaakseni 64. Tällöin oltiin työn puolivälissä. Tästä jatkettiin sitten kaventamalla toisessa reunassa yksi silmukka joka 4. kierros. Erittäin helppo malli! 

Langan värit liukuvat todella kauniisti! Omenanvihreä on ollut yksi lempiväreistä aina ja viime aikoina roosan sävyt on myös alkaneet viehättää silmää. Tässä langassa yhdistyivät nuo molemmat. 

Työn edetessä ainaoikein -neule ei enää häirinnyt vaan huivia oli helppo kutoa tv:tä katsellessa niinkuin olin halunnutkin. Nro 5 puikoilla valmista tuli aika nopeasti. 

Tällainen siitä sitten tuli: 

 Ihan tarkkaan en muista kauanko tässä meni, mutta muutamia iltoja kuitenkin. Lankaa kerässä oli 150g ja sitä jäi periaatteessa yhden liukuvärin verran. Tästä langasta oli useampi kivannäköinen väri olemassa ja ajattelinkin, että voisi sitä toisenkin kutoa. Tästä langasta tulisi kyllä kaunis pitsineuleena. Täytyykin alkaa etsiä mallia....

 

Kierrätys, tuunaus ja kirpputorit

Osallistuin helmikuun alussa meidän Kansalaisopiston järjestämälle luennolle, jossa oli aiheena kierrätys ja tuunaus. Tilaisuuteen oli saatu luennoimaan helsinkiläinen vaatetussuunnittelija Aija Rouhiainen, jonka intohimona on tuunata käytetyille vaatteille uusi elämä. 

Aija kertoi, ettei ole viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen hankkinut kuin n. 10 uutta vaatetta. Kaikki hankintansa hän tekee kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista ja vaatteesta hän voi maksaa enintään 10€. Näistä Aija tuunaa sitten itselleen omaan tyyliinsä sopivat. 

Yksi mielenkiintoisimmista uuden elämän saaneista vaatteista oli tämä turkki. 

Turkin päämateriaali on kultalammasta ja se on ollut 60-luvun sisäturkin vuorina. Aija on yhdistänyt siihen lisäksi nutriaa (rämemajava), kania ja minkkiä. Erivärisiä turkispaloja yhdistämällä turkin ilmeestä on saatu mielenkiintoinen, eikä toista samanlaista taatusti tule vastaan! 

Lisää Aijan projekteja voit käydä katsomassa hänen blogissaan: 

http://aijarouhiainen.blogspot.com/

Jäin miettimään luennon jälkeen Aijan kertomaa mm. siitä, että vaateteollisuuden tuotteista peräti 75% päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi. Siis kolme neljästä vaatteesta!  Onhan se aika kamalaa. Sitten mietin sitä, että kertooko se siitä, että vaatteiden laatu on heikentynyt vai että ihmisestä on tullut välinpitämättömämpi? Osittain varmaan molempia. 

Ennen vaatteet tehtiin kestämään, sillä niiden piti kestää. Ei ollut varaa ostaa uusia housuja jos polveen tuli reikä. Se paikattiin tai sitten pienennettiin esim. aikuisen housuista lapselle sopivat. Muistan mummuni kertoneen, että hänen äitinsä kauniista puhvihihaisesta puserosta tehtiin mummun pikkuveljelle pussihousut. Näin vaate sai lisäaikaa. 

Tätä samaa periaatetta Aijakin käyttää. Housuista voi tehdä vaikka hameen. Hameen ja t-paidan yhdistämällä saa mekon jne. Pitää vain nähdä asiat hieman toiselta kantilta ja vain mielikuvitus on rajana! 

Itsekin harrastan kierrätystä kaikessa missä se on mahdollista. Säännöllisen epäsäännöllisesti tulee käytyä kirpputoreilla joko ostoksilla tai sitten myyntipöytää huoltamassa. Tuntuu mukavalta, että se mikä itselle on tarpeetonta voi toiselle olla kovinkin tarpeellista. Käyttökelpoisen tavaran roskiin heittäminen tuntuu itselle todella vaikealta. 

Omat kirppislöydöt on pääasiassa sisustustavaraa, käsityötarvikkeita,  mutta toisinaan myös vaatteita. Tässä muutamia esimerkkejä: 

Hopeoidut (?) kynttilänjalat sekä vati maksoivat yhteensä 5 €. 

Tämä nahkatakki oli todellinen löytö, sillä se on aitoa nahkaa, väri on upea konjakki ja maksoin siitä vain 5 €! 

Nämä ihanat avokkaat olivat joutuneet varmaankin lemmikkikoiran hampaisiin, sillä toinen korko oli ottanut osumaa. Käytin kengät suutarilla, joka fiksasi pinnan niin, ettei siitä juurikaan huomaa mitään. 

Viime keväänä kävin kirppiksellä ostoslistan kanssa. Halusin löytää vahakangasta kasvihuoneen työpöydälle sekä ison astian kesäkukkaravinteelle, jonka oma purkki oli rikkoutunut. Kirppis Ruusunen ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan molemmat löytyivät :) 

Eilen viimeksi vein kierrätyspisteelle kotiin kertyneet pahvit, metallit sekä lasit. Hyvä, että näiden pisteiden määrä on viime vuosina kasvanut. Joskus tulee laitettua myös vaatekeräykseen vaatteita kun aina ei vaan jaksa ottaa sitä kirppispöytää huolehtiakseen. Kavereiden ja sukulaisten kanssa myös tulee jonkin verran kierrätettyä vaatteita. 

Miten sinä kierrätät? Tuunaatko vanhasta uutta ja käytkö kirpputoreilla tai kierrätyskeskuksissa? 

Burda toukokuu 1965

Etsiskelin tässä taannoin jotain kaavaa ja selailin kaavalehtiäni läpi. Käsiini sattui tämä aarteeni vuosikymmenten takaa, nimittäin Burda vuodelta 1965. En muista mistä sen olen hankkinut, todennäköisesti se on kirppislöytö.

Kansikuva jo miellyttää kovasti, sillä olen vihreän ystävä sekä kaikki kukkakuosit uppoaa paremmin kuin hyvin. Lehti on toukokuun numero, joten kevät ja kesä muotia luvassa. 

Ei näissä kuosit niin vanhoilta vaikuta. Ihan voisin kuvitella kangaskauppojen valikoimasta tänäkin päivänä tällaisia löytyvän. Tämän alemman kuvan mekko on ihana! 

Oli sitten vuosi 1965 tai 2019 niin kukkakuosit ovat muodikkaita! 

Rantamuotia, uimalakkeja unohtamatta! 

Kyllähän tällä asulla kelpaisi Pariisiin lähteä :) 

Burdan tapaan lehdestä löytyy mallit myös muodokkaille. Se erikoisuus näissä vanhemmissa lehdissä on, että kaavoissa on vain muutama koko. Näissäkin vasemman puoleisesta on koot 46 ja 49 ja oikean puoleisesta mekosta 45 ja 48. Jännät koot muutenkin...

Pikkutytöille mekkoja. 

Kauniita neulemalleja!

Kaava-arkki on samanlainen sekamelska kuin 80-ja 90-luvun Burdissakin. Meille tuli kotiin lehti tuolloin 80-luvun lopulla kun äiti ompeli itselleen ja meille tytöille vaatteita. Itsekin aloittelin silloin ompelutaivaltani ja muistan usein tuskailleeni arkin kanssa kun kaavoja piirsin, eikä tarvittavia kappaleita tahtonut löytyä millään! 

Löytyipä lehdestä horoskooppikin sekä leivontaohjeita! 

Ompeluohje sivut lehdestä puuttuvat kokonaan. Kuvan vieressä on mainittu koko, kaavan numero sekä arkki miltä se löytyy, muttei sitten mitään muuta. Tarkemmin en kaavoihin ole tutustunut, joten voihan olla, että malleissa ei kovin monimutkaisia työvaiheita ole, joten ohjeitakaan ei tarvita. Tai sitten ohjesivut on olleet, mutta ne on aikain saatossa jonnekin hukkuneet. Kaava-arkeista ainakin toinen on hävinnyt. 

Mukava toisaalta huomata, että muoti todellakin kiertää. Näissä 60-luvun vaatteissa muotokieli on sellainen, että istuu hyvin nykypäiväänkin. Itse olen aina tykännyt tuon aikakauden tyylistä, vaikka se ei omissa vaatteissa toistukaan. Silloin nainen pukeutui naisellisesti ja yksityiskohdat oli harkittuja asusteita myöten. Lisäksi kampaukset olivat kauniita. Siksi varmaan nyt uusintana TV 1:llä näkyvä Sydämen asialla -sarja on yksi lempiohjelmiani!